“Mittareita tarvitaan mielestäni hyvin vähän; tärkeintä on löytää ne oikeat asiat. Meillä ne ovat: myyntikate, keskituntihinta, henkilöstön laskutettavuus- ja käyttöaste. Käytössämme oli jos jonkinmoista Exceliä ja hyvinkin staattista numeerista raporttia. Halusimme niihin värejä, visuaalisuutta ja ”häläreitä”, jotta ihmiset oppisivat havainnoimaan asioita tyyliin, että ”mitä tää 100 tai 150 tarkoittaa”, kun sulla on ne käppyrät siinä edessä, tai että punainen ei ole hyvä ja sininen on hyvä juttu”, Leikas kertoo.
Pinja on rakentanut rajapinnan ValueFrame-ERPiin ja tiedot ovat saatavilla tarvittaessa. Tavoitteena on laajentaa dynaamista raportointia mahdollisesti myöhemmin myös tulos- ja hallitustyöskentelyn raportointiin.
Bob the Robotille tärkein hyöty on ollut se, että kaikki käyttävät nyt samoja raportteja ja puhutaan aina samoista asioista sekä taustavaikuttajista. Aiemmin jokaisella on ollut oma kulma asioihin. “Käppyrät ovat nyt ajantasaisia ja isomman porukan saatavilla. Nyt pystymme katsomaan yhtiön tärkeimpiä mittareita ja toiminnan tasoa niin sanotusti yhden nappulan takaa ja vaikka joka aamu tai milloin tarvetta onkaan”, Leikas kertoo.
“Projekti tienaa suhteellisen nopeasti itsensä takaisin – arviolta puolessa vuodessa. Sisäisesti suurin resurssisyöppö on se, että ihmisillä menee aikaa oppia luopumaan omista Exceleistään. Siihen kehitämme sisäisesti ratkaisua ja toivomme myös Pinjalta hyviä kokemuksia muista asiakkuuksista asian juurruttamiseksi toimintaan. ”After sales” on tärkeää, samoin ihmisten sitouttaminen uuteen. Oli tosi kiva, että Pinjalta soitettiin perään ja kyseltiin, miten meillä on mennyt”, Leikas päättää.